Hyvän Musiikin Ilta

Faktat pöytään:

Erkin esijokeri: Olavi Virta: Hopeinen kuu (20 parasta) 

Ama: Queensryche: I remember now / anarchy-x / Revolution calling (?) 

Juha: Marianne Faithfull: Working class hero (Broken English)

Haaga: Portishead: Small (Third)

Ama: Hellsongs Trooper (Songs in the key of 666)

Erkki: Bruce Springsteen & The E Street Band: The River (Live 1975-85)

Haaga: Marianne Faithfull: There is a Ghost (Before the Poison)

Ama: Iron Maiden: Revelations (Piece of Mind)

Erkki: Muse: Guiding Light (Making of the Resistsnce [sic!])

Juha: Massive Attack: Live With Me (Collected)

Haaga: Maj Karma: Pohjola (Sodankylä)

Ama: Elvis: Suspicious minds (Huonoimmat [?])

Erkki: D'er Mak'er (Remasters)

Juha: Kom-teatteri: Kenen joukoissa seisot (Porvari nukkuu huonosti) 

Haaga: Paula Koivuniemi: Mustat Silmät (YLE Elämän sävel) 

Ama: Queensryche: Spreading the disease (?)

Tarkoitushakuisesti julkistan täydellisen biisilistani nyt kun HMI XIV:n alkuun on aikaa vajaat kaksi vuorokautta.

1. Muse: Exogenesis: Symphony Parts 1-3 (The Resistance)

Tämä tulikin esiteltyä jo aiemmin.

Tässä biisi, joka on Haagan sanoin ollut "bubling under" (sic) jo pitkään. Klassikkoalbumi Dark Side of the Moon on niin hieno kokonaisuus, että on moraalisesti väärin repiä siltä vain yksittäinen biisi soitettavaksi. Mutta laitonta se ei ole, joten poimin kuultavaksenne tämän levyn keskivaiheilta löytyvän tunnelmapalan. Äänilähteenä toimii Haagan hankkima SACD-versio. Lukemieni juttujen (esim. tämä Stereophilen arvio) perusteella uusia ääniä on taas odotettavissa.

3. Fleet Foxes: Your Protector (Fleet Foxes)

Fleet Foxes saattaa olla juhlakansalle uusi tuttavuus. Itsekin bongasin sen vasta jokin aika sitten työkaverin vinkin perusteella. Kyseessä on Seattlesta ponnistava, folkahtavaa pop-rockia soittava kvintetti, jonka diskografia on toistaiseksi vain yhden loistavan esikoisalbumin mittainen. Bändi itse luonnehtii musiikkiaan "harmoniseksi barokkipopjamitteluksi", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

4. Leonard Cohen: Famous Blue Raincoat (Songs of Love and Hate)

Tämäkin tuli käsiteltyä jo aiemmin.

5. Blue Öyster Cult: Astronomy

Illan pimetessä suuntaamme teleskooppimme vuoteen 1974. Sieltä meille heiluttelee Sinisen österin kultti ja esittää tähtitieteen juhlavuoden kunniaksi kappaleensa Astronomy. Samainen biisihän on kuultu aikanaan jo ensimmäisessä HMI:ssä Metallican coveroimana. Silloin en aluksi tajunnut biisin nerokkuutta. Nyt tajuan.

Astronomyn sisältävä levy on tosin vielä hakusessa, mutta eiköhän se Iltaan mennessä löydy. Olikos Amalla joku BÖC:n levy hyllyssä valmiina?

6. Iron Maiden: Alexander the Great (Somewhere In Time)

"My son, ask for thyself another Kingdom, for that which I leave is too small for thee."
  - King Philip of Macedonia (339 B.C.)

Tämän biisin ei oikeastaan pitäisi olla tässä. Ei sillä etteikö tämä Maidenin kiistaton klassikko olisi ansainnut paikkaansa HMI:n pantheonissa. Tälle paikalle oli vaan useita tarjokkaita. Alun perin tähän slottiin kaavailemani biisi jää levyn toimitusvaikeuksien vuoksi seuraavaan Iltaan. Muitakin tulijoita olisi ollut, mutta yllätin lopulta itsenikin kun tämä historiallisilla detaljeilla mässäilevä tiluttelu kiilasi jonon ohi. HMI-biisien valinta on hienoviritteinen prosessi, jota ei valitsija itsekään aina ymmärrä tai hallitse.

Veljet, Toverit - ystävät.

Listani, alusta loppuun. 

1. Dream Theater - A Change of Seasons (A Change of Seasons) 23:09
2. Pulp - The Fear (This Is Hardcore) 5:39

3. Porcupine Tree: Anesthetize (Fear of a Blank Planet) 17:43
4. Porcupine Tree: Sentimental (Fear of a Blank Planet) 5:27

5. Soul Captain Band: Älä juo tota juttuu (Jokaiselle tulta) 4:15
6. Dave Lindholm: Pieni ja hento ote (Aino) 7:59

"Suomalaisen rehellisyyden suuressa tarinassa on nyt tyhjä tila, siellä Matin ja kuokan kieppeillä, mutta voisiko sen kääntää jotenkin voitoksi?"
— Sofi Oksanen

Side one, track one: Dream Theater: A Change of Seasons (A Change of Seasons)

Suomessa vaihtuu aikakausi - korruption, kartellien ja huijauksien ajasta siirrymme läpinäkyvään, rehelliseen, työläistä, ympäristöä ja lähimmäistä kunniottavaan ja reiluun maailmaan. Siihen meidät johdattaa Unien teatteri kappaleellaan A Change of Seasons.

"The 23-minute, seven-part epic "A Change of Seasons," is one of the most impressive pieces of music ever written in the progressive metal vein."
– Phil Carter

1. Eric Alexander: Estate (Second Milestone)

- mennään vähän aluksi jenkkitunnelmiin, kuulin Alexanderia livenä Nykin Smoke-klubilla

2. John Coltrane: Part 2 - Resolution (A Love Supreme)

- melkein koko HMI:n ajan bubling under ja nyt vihdoinkin SACD:ltä (stereo) Coltranen pääteoksen toinen osa

3. aikaisemmin mainittu Sigur Ros

4. Genesis: The Musical Box (Genesis Live Box Extra Live at the Rainbow)

- pakkohan tämä ennenkuulematon versio on soittaa, kun on vieläpä 5.1. Genesiksen kenties paras biisi.

5. Herra Ylppö & Ihmiset: Loppu (Sata vuotta)

- kuulette sitten

6. Karita Mattila: Syystunnelma (Excellence - the Artistry of Karita Mattila)

- Leinon sanat, Kuulan musiikki

Kuvia sitten myöhemmin.

Vuorossa toinen biisijulkistukseni:

Muse: Exogenesis: Symphony Parts 1-3 (The Resistance)

2000-luvun paras yhtye Muse julkaisi pari viikkoa sitten uuden albumin, joka vain paranee joka kuuntelukerralla. Levyltä oli todella vaikea valita yhtä biisiä, joten valitsin kolme. No, tämä on kyllä selkeästi medley, vaikka onkin prässätty CD:lle kolmeksi eri raidaksi.

Tämän 13-minuuttisen rock-sinfonian aikana on hyvä hiljentyä hetkeksi miettimään keitä olemme, missä olemme, milloin olemme ja miksi olemme. Suuria kysymyksiä, joihin vain HMI voi antaa vastauksen.

Yksi illan valinnoistani on

Sigur Rós: Ára bátur - 8:57 (Með suð í eyrum við spilum endalaust)

Kaksi kiinnitystä lisää - koska biisejä on niin vähän, taidan vilauttaa koko listan näin tihuttaen. Kaikkien kuuden ollessa selvillä, paljastan vielä järjestyksenkin! Hoplaa!

Pulp: The Fear (This is Hardcore)
Jesus Christin, korjaan Jarvis Cockerin pumpun the Pulpin pelkoa herättävä kipales. On muuten hieno levy tämä.

Dave Lindholm: Pieni ja hento ote (versio vielä hakusessa)
Dave kaapii tunnelaarin pohjat, ikkunat auki itään, jospa Davelle asti kuuluu.

Alkaa hahmottumaan. Käsittääkseni tässä tulee muutama Nürnberg-luokan esiityminen:

Tässä kärkeen kaksikko, jota ei taannoisen Helsingissä käydyn keikan jälkeen voi olla soittamatta yhdessä. Symphony oli keikalla lämppärinä ja valitettavasti veti vain nippa reilun tunnin mittaisen siivun. Sen jälkeen estradin otti DT; dynamiittinen oli ilta!

Symphony X: Seven (Paradise Lost)

Dream Theater: The Ministry of Lost Souls (Systematic Chaos)

 Guns n’ Roses: Night Train (Live Era)

Hellsongsin kuultuani oli pakko käydä läpi alelevylaarit ja kaivaa esille alkuperäinen. Yllätti positiivisesti, tosin koko ‘Best of’-levy ei valitettavasti ole yhtä laadukasta. Tämä ehdottomasti levyn paras poiminta.

Saxon: Princess of the Night (Live) (The best of Saxon) 

Aivopesu: Operation Mind Crime pt1 & pt2 (varoituksen sananen, tämä live yhdistää tuon levyn liven ja teatteria semmoiseksi kummajaisperformanssiksi, mutta toimii

Biisiksi poimitaan Crime 1:n lopetusraita: Eyes of a Stranger

Tulevassa HMI:ssä kullakin osallistujalla on vain kuusi varsinaista biisiä ja kolme jokeria. Biisilista on näin tavallista lyhyempi, joten biisipaljastustenkin suhteen pitää olla hieman säästeliäämpi. Raotankin sadetakkia nyt vain yhden biisin verran.

Leonard Cohen: Famous Blue Raincoat (Songs of Love and Hate)

Tulossa on siis HMI XIV. Kaikki roomalaisia numeroita ymmärtävät tietävät sen tarkoittavan järjestyksessä neljättätoista Iltaa. Ihmiskehon heikkoutta ja kosmoksen epäoikeudenmukaisuutta ymmärtävät tietävät Illan olevan todellisuudessa vasta kolmastoista.

Oli miten oli, Iltoja on takana lukuisia, ja on ehkä aika päästää tämäkin kanadalainen runoilijanplanttu esiintymään. Pistetään siis levylautaselle L. Cohenin kolmas albumi vuodelta 1971 ja valitaan kakkospuolen (eli Love-puolen) toinen raita Famous Blue Raincoat. Itseäni tässä koukuttivat pelkistetty ilmaisu ja hienot, kiehtovat lyriikat. Biisi vaikuttaa olevan lauluntekijän henkilökohtainen kirje entiselle ystävälleen, jolla on ollut suhde tämän naisen kanssa. Sanat eivät kuitenkaan ilmeisesti ole ihan niin yksiselitteiset; netistä löytyi useampikin lyriikka-analyysi eikä herra Cohen enää itsekään muista miten laulun aiheena oleva kolmiodraama oikein meni. Muodostakaamme siis oma käsityksemme.